Myllypuron kesätoiminta

   Maanantaina herääminen tuntui todella mukavalta. Ei ollut ikinä näin mukava herätä, kun edessä oli koko työviikko edessä. Tiesimme, mitä meitä odotti tulevalla viikolla – fudistoimintaa pitkät päivät nuorten kanssa. Kun molemmat meistä on kasvanut jalkapallon parissa ja pelannut sitä pikkulapsesta saakka, työ apuohjaajana ei tuntunut ollenkaan työltä vaan tavalliselta potkimiselta kavereiden kanssa. Tämän takia nautimme kovasti tästä työstä, jonka seurauksena nuorillakin on hauskaa ja kivaa olla mukana. 

   Kuten viime viikollakin, toimintaamme kuuluu pelata nuorten kanssa fudista. Periaatteessa yleensä pelaamme sitä, mitä nuoret haluavat, mutta joskus jommallakummalla meistä tulee aivan uusia ideoita, joita sitten peluutimme nuorille. Yksi hyvä esimerkki tästä on pallokontrollipeli. Pelin idea on siis hallita omaa palloa alueen sisällä ja yrittää potkaista toisen pallon ulos kentältä. Jos oma pallo menee yli rajojen, tippuu pelaaja heti. Viimeinen, jonka pallo on jäänyt kentälle, on voittaja. Peli ei siis ole keksitty, vaan kaivettu jostai muistin syövereistä. Myllypuron fudistoiminnassa tätä ei ole kai pelattu ennen, joten monet nuoret innostuivat tästä ja pyysivät koko loppuviikon tätä peliä. 

    Toimintaamme osallistuu kaikenikäisiä ja -tasoisia nuoria. Iästä ja taitotason erosta nuoret hyvin pääsivät toimeen yhdessä. Viime viikolla huomasimme, että he kovasti kannustivat toinen toisensa. Eivätkä he olleet kovin pettyneitä tappiosta, vaan onnittelivat toisiaan voitosta. Tällä viikolla meininki jatkui samalla tavalla. Oli todella mukavaa nähdä, että he tulevat niin hyvin toimeen, sillä meidänkin työ helpottuu sen takia. 

   Viikko menee melko samanlaisesti päivästä toiseen, paitsi viikon viimeinen päivä – perjantai. Perjantaina meillä on taitokisapäivä, eli toisin sanoen kisaillaan pikkukisoilla koko päivän. Kisojen tulosten avulla saamme selville kolme tai neljä parasta pelaajaa, jotka palkitaan “isoilla” palkinnoilla, muut nuoret saavat sitten reilun hengen mielessä tikkarit hyvästä yrittämisestä. Kuten jo aiemminkin kirjoitinkin, lapset omasta suorituksesta riippumatta jaksavat kannustaa toinen toisensa, jonka takia kisojen kilpailuhenki paranee. Menneen viikon perjantaina pidimme jo toisen kerran tämän kesän taitokisat, johon tuli taaskin kerran mukavasti nuoria. Vedämme yleensä neljä pienempää peliä, jossa osallistujat saa suorituksen mukaan pisteitä, paras saa eniten pisteitä ja huonoin vähiten. Pisteitä kerätään neljän kisan ajan. Lopuksi joko pisteiden avulla ratkaistaan paras tai neljä parasta pisteiden mukaan pääsevät niin sanotusti Grand Final:een. Tällä viikolla järjestimme taitokisoille “jatkot” grillauksen merkeissä nuorisotalon edessä. 

Apuohjaajat A&S